Turun Seudun TST ry

Naisten asema työelämässä

Maaliskuun kahdeksantena vietetään kansainvälistä naistenpäivää. Päivä sai alkunsa 1900-luvun alkupuolen työväenliikkeistä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Vaatimuksena oli naisten oikeus työhön ja koulutukseen, sekä yleinen äänioikeus.

Sata vuotta myöhemmin vaatimukset ovat toteutuneet. Mutta naisten asema työmarkkinoilla ei vieläkään ole yhtäläinen miesten kanssa.

Määräaikaisuudet naisten ongelmana

Nainen on miestä useammin määräaikaisissa töissä. Tämä korostuu erityisesti alle 35-vuotiaiden naisten kohdalla. Myös osa-aikainen työ on tilastokeskuksen mukaan lisääntynyt naisten keskuudessa miehiä nopeammin.

Naiset haluaisivat kuitenkin työllistyä vakituisesti. Määräaikaisista työntekijöistä naiset haluavat vakituisen työn jopa miehiä useammin.

Esteinä ovat usein perhevapaajärjestelmä, joka olettaa naisen jäävän kotiin. Työpaikoilla on usein myös piiloasenteita, jotka suosivat miehiä rekrytoinnissa.

Eriarvoisuus korostuu kriisissä

Korona-aika on tuonut työelämän eriarvoisuuden esiin uudella tavalla. Tilastokeskuksen mukaan naisten työttömyysaste nousi 0,9 prosenttiyksikköä ja miesten laski 0,3 prosenttiyksikköä verrattuna viime vuoden maaliskuuhun.

Etenkin nuorten naisten työttömyys on noussut ja palkat laskeneet verrattuna vuodentakaiseen. He työskentelevät miehiä enemmän esimerkiksi matkailu- ja ravintola-alalla sekä palvelualalla, joihin korona on iskenyt pahiten. Sen sijaan miesvaltaiset teollisuus- ja rakentamisalat ovat pärjänneet korona-aikana paremmin.

Ratkaisu järjestelmätason muutoksesta?

Monet työpaikat joustavat perhe-elämän vaatimuksissa, mutta se ei riitä tasa-arvon toteutumiseen työpaikoilla. Tarvitaan myös järjestelmätason muutoksia, jotta naiset eivät jäisi perheen takia niin helposti työelämän ulkopuolelle.

Työnantajilta myös puuttuu tasa-arvo tietoisuutta ja osaamista. Työpaikan sisäisiä malleja ei ymmärretä tai haluta kyseenalaistaa. Työpaikka koetaan tasa-arvoiseksi, vaikka tilastot osoittaisivat toista.

Sukupuolten tasa-arvo työpaikolla tulee tiedostaa ja epätasa-arvo tehdä näkyväksi, jotta muutos tapahtuisi. Mielellään joka päivä, eikä vain kerran vuodessa naistenpäivänä.